Kerätyt muistot

Muistoja suunnistuksesta

"Muistoja on kertynyt paljon 1950-60-luvun vaihteesta alkaen. Lajeina ovat olleet hiihto, koripallo, suunnistus ja yleisurheilu. Kaikkien muitten lajien harrastaminen suunnistusta lukuunottamatta päättyivät jo 1960-luvulla. Joten on varmaan luonnollista muistella suunnistusta. 

Sieltä otan yhden kilpailun vaikka muistoja on todella monista kilpailuista. TUL:n viestimestaruuskilpailu 1964 juostiin Mäntässä. Edellisinä syksynä asetimme Laaksonen Joukon kanssa tavoitteeksi voittaa mestaruus. Totesimme jo silloin, että kovin vastuksemme on Järvenpään Isku. Heillä oli joukkueen arkkuriksi asettaa Pertti Mattila, joka oli sarjassamme M18 TUL:n ehkä paras. Tiesimme myös Kari Väänäsen juoksevan joukkueessa. Kolmas oli selvästi heikompi, nimi on unohtunut. Pohdimme useampaan otteeseen kuka on meidän joukkueen kolmas jäsen. Veikko Loukonen tuli valittua aloittajaksi, hän oli jo silloin juoksuvoimaaltaan hyvä. Olihan hän voittanut TUL:n maastojuoksumestaruuden samana keväänä Karhulassa, sarja 17v. 

Veikko sai ennen lähtöä ohjeita ettei Kari Väänästä saa päästää karkuun. Kun ensimmäisen osuuden kilpailijat tulivat vaihtoon, ensimmäisenä tuli Lasse Vuorinen, kakkosjoukkueemme aloittaja. Veikko ja Kari Väänänen tulivat yli 10 minuuttia jäljessä. Toinen osuus, vaihtoon tuli edelleen kakkosjoukkueemme kärjessä. Viestiä vei Pekka Laakso. Jouko Laaksonen toi viestin kuudentena, mutta vain minuutin kärjestä. Päästessäni matkaan itseluottamukseni oli vankka, huusin lähtiessä ”saletti”. 

Ennen ykkösrastia jonne oli vaihdosta matkaa runsas kilometri, näin, kun ennen minua matkaan päässeet kaarsivat vasempaan noin 300-400 metriä ennen rastia. Jatkoin kohti rastia ja sinne tulessani ympärillä oli aivan hiljaista ja tiesin olevani johdossa. Loppu sujui tarkasti suunnistaen ja tavoite tuli saavutettua, voitto. Tämä oli seuran ensimmäinen TUL:n mestaruus suunnistuksessa."

- Lasse Laine

Seurassa mukana koko ikä

Olen ollut mukana seuran toiminnassa vauvasta lähtien. Vaikka itse en aikaa muistakaan, olen kuullut tarinat siitä miten olen vauvana "punnertanut" yhdessä isäni vetämien yleisurheilijoiden joukossa seuran kerhotalolla.

Ensimmäiset omat muistot minulla on omista yleisurheilu vuosista. Yksi parhaiten muistiin jääneistä liittyy seuran vanhaan Hiaceen, olin varmaankin noin 10-vuotias. Olimme oman ryhmämme kanssa joissain kisoissa, ei enää muistoa missä. Siihen aikaan seuran vanha Hiace oli vielä toiminnassa ja saavuimme paikalle yhdessä. Lajien välissä menin toisen urheilijan kanssa hakemaan jotain autosta, olisiko ollut evästä. Avatessamme sivussa olevaa liukuovea, se kuitenkin tippui käsiimme! Jotenkin kuitenkin saimme sen nostettua takaisin paikalleen ja jatkoimme tyytyväisinä päiväämme. Mielestäni kyseinen Hiace ei ollut enää kauaa käytössä kyseisen reissun jälkeen.

Päälajinani oli yleisurheilu (en muita seuran lajeja edes kokeillut) ja nuorempana olin luonnollisesti mukana myös esimerkiksi liikuntakoulussa, satujumpassa ja askartelukerhossa. Kaikki kaverini olivat muita seurassa harrastavia lapsia. Seuran omien harrastusmahdollisuuksien lisäksi kisasin TUL:n taidekilpailuissa, osallistuin vauvasta lähtien liittojuhlien esiintymisnumeroihin ja kävin monta vuotta putkeen kaikissa Varsinais-Suomen piirin järjestämissä leireissä Sauvon Ahtelassa ja milloin missäkin. Tampereen vuoden 2009 leirille sain seuraani perinteisen leirijoukon lisäksi myös omassa ryhmässäni olevat yleisurheilijat. Muistojen lisäksi siltä reissulta mukaan jäi myös mm. retkituoli, joka on edelleen hyvässä käytössä.

Seurassa mukana oleminen ja toimiminen on osa minua enkä usko että asia tulee koskaan muuttumaan.

- Susanna 25v